Vierailu Koivupirtin Palvelukodissa

23.11.2017

Valtin arvomaailmassa perheellä ja hyväntekeväisyydellä on oma roolinsa. Valtti haluaa liiketoimintansa ohella edistää muun muassa heikompiosaisten ihmisten elämänlaatua ja hyvinvointia. Osallistumme vuosittain ennalta päätettyihin hyväntekeväisyystapahtumiin sekä teemme itse hyväntekeväisyystempauksia valitsemillemme kohderyhmille.

Meidän tiimi varustettuna karvatassu -Börjellä.

Olemme muutamana aikaisempana vuonna järjestäneet erilaisia Nenäpäivä- teeman mukaisia tempauksia Tampereen seudulla kohteena pääasiassa lapset. Viime syksynä päätimme, että haluamme kohdistaa tulevaisuuden hyväntekeväisyystapahtumat erityisesti paikallisesti erilaisille kohderyhmille. Mietimme useita eri kohderyhmiä, mutta Suomi 100 -vuoden teeman mukaisesti halusimme tänä vuonna erityisesti miettiä vanhuksia, esi-isiämme ja -äitejämme, jotka ovat mahdollistaneet meille asumisen itsenäisessä Suomessa.

Kävimme vierailulla Koivupirtin Palvelukodissa marraskuun puolessa välissä tervehtimässä vanhuksia. Koivupirtin palvelukotia ylläpitää yleishyödyllinen säätiö, joka on toiminut vuodesta 1963. Vanhusten hyvinvointi, turvallisuus ja kuntoutumisen edistäminen ovat Koivupirtille tärkeitä asioita. Erityisosaamisalueena henkilöstöllä on mielenterveystyö.

Halusimme vierailullamme osoittaa kunnioitusta vanhempia ihmisiä kohtaan sekä tuoda heidän elämäänsä iloa ja valoa vierailullamme. Ohjelmassamme oli laulua, tietovisailua sekä yhdessä olemista ja keskustelua vanhusten kanssa. Lisäksi meillä oli mukana myös ”terapiakoira” Börje ilahduttamassa palvelukodin asukkaita.

Valmistautumista tärkeään tehtävään.

 

Jos käyntimme antoi vanhuksille iloa arkeen, niin meihin Valttilaisiin se varmasti vaikutti ehkä vieläkin voimakkaammin. Käyntimme jälkeen koimme olomme hyvin pysäyttäväksi, mutta samalla myös hyvin voimaannuttavaksi. Oli ihana nähdä, kuinka pienillä asioilla voimme tuoda kanssaihmisten arkeen niin paljon isoa hyvää.

Varauksetta läheisyydestä nauttien ja elämään iloa tuottaen.

Kuulimme tarinoita menneiltä vuosilta, kuinka nuoret pojat, vielä lapsia itsekin, oli valjastettu asein sodan aikana suojelemaan kotiin jääneitä naisia ja lapsia. Tarinointia kieltolain kumoamisesta sekä siitä kovasta työstä, miten sotiemme veteraanit puolisoineen ovat rakentaneet meille tämän maan lähes tyhjästä sotien jälkeen. Yhdessä nauroimme hassuille asioille, lauloimme ”Täällä Pohjantähden alla” ja ”Suojelusenkeliä” silmänurkat kosteina, niin meillä kuin vanhuksillakin. Kuinka useimpien laulujen sanat iskivät suoraan sydämeen itsellä tajuten, että nämä ihmiset ovat jo luopuneet tästä kiireestä ja suorittamisesta tässä elämässä. He elävät tätä hetkeä ja päivää sekä ottavat avoimin mielin vastaan sen mitä huominen tuo tullessaan. Nauttivat elämän pienistäkin iloista. Oli ihanaa ja sydäntä sykähdyttävää huomata kuinka edelleen huumorin pilke loisti vanhusten silmistä sekä se, kuinka partaveitsen terävä muisti heillä on, oman nuoruuden ja aikuisiän aikana tapahtuneista asioista.

Nuo rollaattoria työntävät vanhukset eivät välittäneet siitä, että mitä kukakin on tehnyt joskus aikaisemmin vaan kaikki heistä olivat toistensa kanssa samalla viivalla huolehtien edelleen keskenään myös heikompikuntoisista. Kuten työkaverini kiteytti asian ”Kenenkään ulkoisesta olemuksesta ei voinut mitenkään päätellä sitä, mitä kukakin on tehnyt aikaisemmin. Ensin lapsuudessa ja myöhemmin vanhuudessa meillä ei ole mitään ammatin tai yhteiskunnan asettamia rooleja tai odotuksia harteillamme. Elämänkaaressamme siinä välissä nuoruudesta aikuisikään, me kyllä lokeroimme ihmisiä oikein urakalla…”

Pieni kiitoslahja Valtilta Koivupirtin asukkaille.

Itselleni käynti oli myös hyvin pysäyttävä ja herättävä siihen, kuinka työelämässä saatamme kuvitella elävämme ikuisesti. Meille kaikille kuitenkin tulee jossain vaiheessa vastaan se elämän rajallisuus sekä isku todellisuuteen siitä, että aika loppuu ja pitäisi vain osata myös nauttia elämästä.

Toivon, että meistä kaikki arvostaisivat omia isovanhempiaan ja esi-isiämme ja ymmärtäisimme mitä he ovat puolestamme tehneet. Pidetään huolta läheisistämme ihan loppuun saakka. Muistetaan myös itse nauttia elämästä ja pysähtyä hetkeksi katsomaan ympäröivää maailmaamme. Toivon, että itsekin olen joskus tuo pirteä ja iloinen vanhus, jolla asenne elämään on ihan loppuun asti nauruntäyteinen.

Kesäpäivä Kangasalla laulun sanat kuvaavat hyvin sitä, että meidän ihmisten tulisi pysähtyä ja ihastella ympärillämme olevaa unohtamatta nöyrää asennetta ja kunnioitusta elämää kohtaan.

– Piia