Synkronisaatio

25.10.2018

Onko sinulle koskaan käynyt niin, että kun olet ajatellut jotain asiaa, niin pian asiaan liittyvä henkilö tai asiasta muistuttava tilanne osuu kohdallesi aivan yllättävässä paikassa? Itselleni tällaista on ainakin sattunut, ja nyt kun olen ajatuksia asian tiimoilta muidenkin kanssa jakanut, niin en nähtävästi ole ainoa laadussani.

Synkronisaatio viittaa toisistaan erillään oleviin tapahtumiin, jotka palvelevat samaa tarkoitusta. Se viittaa myös asioiden järjestymiseen vaivattomasti, vaikkapa yllättävien tapaamisten muodossa. Analyyttisen psykologian perustajan, professori Carl Jungin ja Nobel-voittaja, kvanttifyysikko Wofgang Paulin harjoittama yhteistyö 1900-luvun alkupuolella täsmensi vielä lisää synkronisaation merkitystä.

Olen viime aikoina lukenut tietoisesta johtamisesta suurella mielenkiinnolla. Tietoinen johtajuus kiinnostaa minua erityisen paljon, sillä olen saanut huomata, että kun uskoo sekä itsestään että ihmisistä hyvää ja luottaa asioiden järjestymiseen, niin asiat monesti myös järjestyvät. Kun pitää omat tuntosarvensa herkkinä ja pyrkii nostamaan omaa tietoisuuttaan universumin tapahtumista, usein pääsee osaksi sellaista tapahtumien ja sattumien ketjua, millaista ei olisi voinut kuvitella.

Hyvänä esimerkkinä tulee mieleen erään työntekijän rekrytointi. Olimme läpikäyneet pitkän rekrytointiprosessin ja päätyneet valitsemaan tehtävään erään haastattelemistamme henkilöistä. Haussa oli mukana muiden muassa myös toinen loistohakija, joka jätti jokaiseen haastattelijaan ns. lähtemättömän jäljen. Ajattelimmekin lopulta, että rekrytoisimme tämän henkilön hieman myöhemmin, mikäli hän olisi vielä tehtävästämme kiinnostunut, sillä tiesimme, että tarve tulisi uudelle tekijälle lähitulevaisuudessa. Sattuma tai kohtalo kuitenkin puuttui tässä vaiheessa peliin.

Olimme eräillä messuilla, kun yhtäkkiä näimme siellä tutut, aurinkoiset kasvot. Henkilö tuli juttelemaan meille iloisesti ja kertoi hieman kuulumisistaan. Keskustelimme hetkisen, kunnes toivottelimme toisillemme vilpittömästi mukavat jatkot. Samaisena päivänä messujen jälkeen tuo kohtaaminen ei jättänyt mieltäni rauhaan. Tämä henkilö, josta minulla oli jo valmiiksi vahva ja hyvä intuitio, raksutti takaraivossani. Mitä jos (ja näin jälkeenpäin tietona; olisikin muutaman päivän sisällä ollutkin!) hän on jo työllistynyt muualle silloin, kun meidän hahmottelemassamme aikataulussa olisi hänelle tilaa? Palasimme toimistolle messuilta ja söimme lounasta. Mielessäni pyöri. Päätin lopulta sitten siltä istumalta soittaa ko. kaverille. Lopputulos oli se, että onnistunut rekrytointi tehtiin liki samoin tein.

Tässä tapauksessa siis intuitioni oli niin vahva siitä, että juttu on hyvä ja onnistuu, vaikka aika ei rationaalisesti ajateltuna ollutkaan juuri se, mitä alun perin ajateltiin, että päätin toimia kuten toimin. Kun oma mieleni oli avoin näkemään mahdollisuuksia hetkessä, pääsin ja uskaltauduin tekemään sellaista, jonka tiesin sydämessäni olevan oikein. Välillä, ja oman kokemukseni mukaan useimmiten, on hyvä ns. antaa universumin tehdä päätöksiä rationaalisuuden vastaisesti. Jos se tuntuu sydämessä hyvältä ja voit sanoa olleesi itsellesi rehellinen, niin silloin asia luultavasti kannattaa tehdä.

Itsetyöskentelyn jälkeen minä hetkenä tahansa alkaa kokea hetkiä, jotka tuntuvat taianomaisilta, jotka ovat taianomaisia. Ja yksi taianomainen hetki seuraa toista nopeammin ja nopeammin. Ja lopulta on taianomaisessa tilassa, olemisen tilassa. -Theo Thelosen

Tässä kaikille pohtimisen aihetta. Kuunnellaan toisiamme, maailman menoa ja sydäntämme. Ja tehdään sitä, mikä meidät saa eloon. Ja tehdään se puhtain, vilpittömin sydämin.

 

Ihanaa viikon jatkoa kaikille!

-Laura

Ps. Tässä tekstissä lähteenä on käytetty seuraavaa teosta:

Ilkka Virolainen, 2017. Tietoinen Johtaminen, Viisas Elämä Oy