Jippii, me päästiin töihin!

23.11.2017

Perjantaina 1. päivä joulukuuta, herääminen oli helppoa, mahtava päivä tulossa! Ensinnäkin siksi, että silloin sai avata joulukalenterin ensimmäisen luukun, mutta myös siksi, että me kaikki Valttilaisten lapset päästiin meidän äitien työpaikalle!

Ollaan tällä samalla lapsiporukalla tavattu usein ennenkin, joten päätettiin porukalla, että tästä päivästä otetaan ilo irti ja niinhän me tehtiin. Aivan päivän aluksi haluttiin, että vanhemmat ottavat meistä niin virallisen ja asiallisen ryhmäkuvan kuin mahdollista:

Ollaan sitä mieltä, että kivasti onnistuttiin, erityisesti asiallisuudessa. (Meidän lapsiporukkaan muuten kuuluu vielä kuvassa olevien lisäksi kolme söpöä pientä murulaista, mutta he eivät tähän ryhmäkuvaan ehtineet päiväuniensa vuoksi.)

Tosi usein meidän äidit ovat kertoneet, millaisia juttuja töissä tekevät. Kaikki on kuulostanut niin mielenkiintoiselta, että päätettiin heti ryhtyä toimeen. Työpaikalla pitää olla aktiivinen, eikä notkua! Me kun ollaan tällaista energistä netti- ja älypuhelin sukupolvea, niin eipä meillä kamalan korkea kynnys ollut tarttua luuriin. Soitettiin heti siltä istumalta eräälle työnhakijalle ja kutsuttiin hänet työpaikkahaastatteluun.

Työnhakija vaikutti innostuneelta saamastaan haastattelukutsusta ja porukalla pähkittiin kasa kinkkisiä haastattelukysymyksiä paperille. Hakija oli hakemassa energiatalouden insinööriksi. Ei nyt ihan tiedetty, mitä se tarkkaan ottaen tarkoittaa, mutta kuulosti hienolta ja fiksulta, joten nyt pitikin panostaa kysymyksiin niin, että ollaan haastattelijoina uskottavia. Meitä kiinnosti erityisesti hakijan aikaisempi työkokemus ja kokemusta tukeva koulutus. Lisäksi haluttiin kuulla myös hakijan motivaatiosta ja siitä, mitä ideoita hän toisi tähän tehtävään omalla osaamisellaan.

Hakija tuli täsmällisesti ajoissa ja toivotettiin hänet lämpimästi tervetulleeksi… kunnes joku meistä teki tarkan havainnon…

… ei hän ollut mikään energiatalouden insinöörihakija vaan VALTTI HENKILÖSTÖRATKAISUJEN YRITTÄJÄ, LAURA! Meitähän ei tähän malliin huijata, joten homma oli taas saatava omiin käsiin ja pikimmiten. Pidimme pikaisen hätä-kokous-lapsi-asiain-palaverin ja yhteistuumin keksimme ratkaisun:

Noin. Mitäs tästä opimme? Älä koskaan esiinny vääränä ihmisenä työpaikkahaastattelussa! Saatat joutua pahimmillaan sidotuksi pylvääseen. Hihhihhiii…

Kun on kivaa, aika kuluu hurjan nopeasti! Meillä oli enää päivän viimeiset viralliset työt tehtävänä: piti viedä kierrätyspaperit ja postit.

Aikuiset sanoivat, että hommassa pitää olla tarkkana, etteivät postit sekoitu kierrätyspapereihin. Ei tietenkään sekoitu, kyllä me tämä handlataan hei, nyt luottoa meihin aikuiset! Meidät lapsethan on varustettu ideakoneistolla, josta tällä kertaa pulpahti ulos tällainen idea:

Kun pitää laatikon päässä ja postit käsissä, ne eivät pääse sekoittumaan. Toisinpäin olisikin huomattavasti hankalampaa…

Loppuhuipennus työpäivä-perjantaille oli toimiston oman joulukuusen koristelu! Haluttiin jättää tämä työ aivan päivän loppuun, koska nyt jo pienetkin apulaiset olivat heränneet päiväuniltaan ja pääsivät osallistumaan! He olivat niin suloisia, kun pyörittelivät joulupalloja pikkuisilla käsillään. Me isommat vähän autettiin, kun pienet eivät onnistuneet ripustamaan lenkkiä kuusen oksaan.

      

 

Kuusesta tuli aika ihana!

Oltiin oltu kuulemma supertaitavia ja reippaita työntekijöitä, ja sen kunniaksi meille katettiin lounaspöytä! Ai tällaista lounastako aikuiset aina työpäivinä syövät!? Juustonaksuja, Muumi-keksejä, sitruunamuffinsseja, poppareita, irtokarkkia… Eipä meitä enää ihmetytä, kun aikuiset ovat puhuneet, että lounastauko on tärkeä, yhteinen hetki keskellä työpäivän kiireitä. Tähän voisi tottua! Ei meillä koulussa tai päiväkodissa vaan tällaista buffetia ole…

Ihan paras yllätys lopuksi oli, kun me kaikki saatiin henkilökohtaiset työtodistukset! Kaikilla meillä oli työtaito ja käytös arvioitu kiitettäväksi ja toimimme jokainen koko päivän todistuksen mukaan ”toimistoapulaisina”. Aiotaan kaikki säästää omat työtodistuksemme ja näyttää ne tulevaisuudessa ensimmäisessä työnhakutilanteessa.

Meillä oli kyllä ihan huippusiisti työpäivä! Jos työnteko on aina näin hauskaa näin hauskassa porukassa, me halutaan äkkiä töihin. Aikuiset ovat aina sanoneet, että Valtin työporukka on ihan mahtava ja jos meiltä lapsilta kysytään, me aiotaan kasvaa samanlaiseksi työporukaksi isona. Oltiin nyt jo ihan voittamattomia.

Ja ehkä nuo aikuisetkin saivat meiltä jotain uusia vinkkejä hoitaa arkitöitään uudenlaisella twistillä ? Pahvit rohkeasti päähän vaan ja eipä muuta sitten kuin LoL ja OMG!

Terkuin,

Leevi, Lilja, Leila, Santeri, Oili, Hilla, Milo, Emilia, Lahja