Minä itse-Jenni

1.3.2018

  

Eipä tiennyt tyttö tuolloin 3-vuotiaana, mitä työelämä toisi tullessaan ja mistä sitä näin alle 40-vuotiaana itsensä löytää ? Kaikki peruskouluvuoteni olin ehdottomasti sitä mieltä, että minusta tulee opettaja. Tykkäsin organisoida, opastaa ja järjestää, joten sen hetkisellä tiedollani vain opettajan ammatissa näitä ominaisuuksia voisi hyödyntää. Yläasteen aikana tuo suunnitelma alkoi kuitenkin tuntua koko ajan vähemmän omalta ja aloin haaveilla psykologin tai näyttelijän ammatista. Näyttelemistä harrastinkin koko lapsuuteni ahkerasti, mutta koskaan se ei ammatiksi asti kehkeytynyt.

Psykologian opinnot kiehtoivat aina ja siirryttyäni ensimmäisen kerran kokopäiväiseen työelämään lukion jälkeen, hyvin pian keksin, että henkilöstöala ja henkilöstön kehittämistehtävät ovat se suunta, jonne haluan lähteä. Ammattikorkeakoulunkin aikana tulevaisuudensuunnitelmat pysyivät samana. Henkilöstöalassa houkutti eniten se, että alalla saa käyttää psykologista silmää ja nojata intuitioon, johon luotan muutenkin elämässä vakaasti. Halusin myös ymmärtää, miksi jokin työntekijä sopii johonkin tehtävään tai työpaikkaan paremmin kuin joku toinen, millaiset ominaisuudet työelämässä nousevat menestymisen kannalta tärkeimmiksi ja miten HR-ammattilainen voi niihin vaikuttaa. Kaiken kukkuraksi henkilöstöalalla saa käyttää juuri niitä organisointitaitoja, joita jo opettajan ammatissakin olisin tavoitellut.

Työntekijänä olen ehdottomasti enemmän sähkösaapas kuin hidas ja harkitsevainen. Nautin siitä, että ympärillä on tohinaa ja ettei mikään päivä töissä ole samanlainen. Pyrin aina siihen, että nopeasti hoidettavat tehtävät hoidetaan nopeasti pois, jotta ne eivät jää kummittelemaan taustalle kasvattamaan To Do -listaa, mutta nautin myös pitkäkestoisista rekrytointiprosesseista, joihin pääsee sukeltamaan syvemmin. Olen persoonana melko perfektionistinen ja haluan, että tehdä asiat oikein. Siihen luonteenpiirteeseeni väsyn joskus itse. Haluan aina tarkistaa kaiken uudestaan ja uudestaan, enkä millään malttaisi päästää käsistäni mitään, mihin en ole täydellisen tyytyväinen. Onneksi ikä on tässäkin tehnyt tehtävänsä, ja omien virheiden ja epätäydellisyyden hyväksyminen on helpottunut.

Vapaa-aikani täyttää jalkapallo ja liikunta muissakin muodoissa. Perheemme viidestä jäsenestä neljä pelaa jalkapalloa ja yksi sählyä.

Jos joskus olet yleisillä kävelyteillä törmännyt ihmisiin, jotka potkaisevat jokaista kiveä tai lumikökköä yrittäen tehdä niillä ”maalin”, olen yksi heistä. Kun jossain on pallo, en voi olla potkaisematta sitä tai pyörittelemättä sitä jaloissani. Jalkapallossa parasta on pelin nopea tempo, yhä parempien pelikuvioiden luominen yhdessä joukkuekavereiden kanssa ja se, että koko joukkue jakaa saman intohimon jalkojen ja pallon yhteistyöstä. Kun pelikuviot ja maalinteko onnistuu, ei tietenkään parempaa fiilistä voi ollakaan! Kentällä hikoillessa ei tule miettineeksi mitään työasioita. Jalkapallossa ja työssäni on itseasiassa paljonkin yhteistä: tiimityötä, jossa mahdollisimman tehokkailla prosesseilla pyritään parhaaseen mahdolliseen tulokseen niin, että jokaisen omat henkilökohtaiset vahvuudet tulevat esiin oikein valituilla pelipaikoilla.

Vapaa-aika siis kuluu tehokkaasti lasten treenikuskauksissa sekä omissa treeneissä. Mieheni kanssa pyrimme säännöllisesti järjestämään yhteistä aikaa arjen keskellä ja onnistummekin siinä toisinaan: treffit spinning-salissa tai kuntosalilla toimivat hyvin.

Jalkapallon ja sählyn rinnalla perheemme rakkain harrastus on matkustaminen. Ei ole väliä suuntautuuko matka koti- vai ulkomaille, pohjoiseen vai etelään, kylmään tai lämpimään, olemme aina valmiina lähtöön.

Maailmassa on monta ihmeellistä asiaa ja olisi mahtavaa nähdä ne kaikki!

 

 

Kollegani täällä Valtissa kuvailevat minua näin:

“Jenni on todella huumorintajuinen ja aikaansaava kollega! Hän on myöskin reiluuden ja tasapuolisuuden puolestapuhuja. Jennille on tärkeää, että asiat menevät joka tilanteessa ja oikein ja reilusti – ja sitä piirrettä hänessä arvostetaan! Jenni on aito oma itsensä, hänellä ei ole tarvetta piiloutua minkään roolin taakse. Hän on erityisen hyvä kuuntelija ja myös hyvä ideoimaan ja kehittämään uutta. Jennissä yhdistyy ammattitaito sekä hyvät vuorovaikutustaidot. Jenni on huipputyyppi!”

“Suora ja rehellinen tyyppi, uskaltaa ihailtavasti olla oma itsensä. Hoitaa työnsä vimpan päälle ja ammattitaitoisesti.”

“Jenni on rauhallinen, toiminnallinen sekä päätöksenteossaan ideoiva ja looginen persoona. Jenni tarttuu toimeen ja saa aikaiseksi. Hän on perusteellinen ja vastuuntuntoinen. Työyhteisössä Jenni on seurallinen ja suorasanainen kollega. Jenni on päämäärätietoinen vastuunkantaja ja samalla kykenee ajattelemaan analyyttisesti.”

“Mieletön huumorintaju ja tilannekomiikka. Lämmin sydän ja ihailtava moraali. Hoitaa asiakkuuksia isolla sydämellä ja ammattitaidolla. Tunnollinen puurtaja joka saa aikaiseksi!”

“Jenni on varustettu uskomattoman hyvällä huumorintajulla. Hänen seurassaan on tullut monta ikävuotta lisää. Löytänyt aikuisella iällä rakkaan harrastuksensa jalkapallon uudelleen. Jennin kiintymys tiettyyn mustekynään nostaa kylmän hien pintaan (itse kullakin) niissä tilanteissa, kun kynä on hetkellisesti kateissa ?”